Luin Petri Tammisen kirjan, Muita hyviä ominaisuuksia (2010), joka sisältää kaksikymmentäkolme Tammisen novellia omasta elämästään ja pohdinnoistaan. Novellien aiheet käsittelet suurimmaksi osaksi miehenä olemista ja sen jatkuvaa piinaa. Kirjan takakannen teksti alkaakin sanoin, "Isänä en riitä, poikana en riitä, en lentopalloilijana enkä remottimiehenä, en ruuanlaittajana, en kirjallisuuden tuntijana." Tamminen kirjoittaakin rohkeasti monista aiheista niin ujoudesta kirjallisuuteen ja supersankareihin.
Teoksessa Tamminen kuvaa miehen maailman julmaksi ja kovaksi paikaksi. "Sillä miehen elämä on nimenomaan erillään pitämistä, karkeuden salaamista, oman olemuksen piilottamista ja siinä epäonnistumista", Tamminen sanoo kirjassaan. Miehenä oleminen ei ole hänen mielestään helppoa vaan olo on koko ajan riittämätön. Kirjassa hän kuvaa esimerkiksi monessa novellissa eri näkökulmien kannalta kuinka vaikeaa on olla kirjailija nyky maailmassa. Hän kertookin monta tapausta, kun hän luulee keksineensä hyvän romaanin aiheen ja seuraavalla viikolla kauppoihin ilmestyy juuri samasta aiheesta kertova kirja. Silloin plagioinnin uhka on niin suuri, että romaani jää kirjoittamatta ja miettiminen on aloitettava alusta.
Jos omassa elämässäni ei olisi läheisiä miehiä lainkaan kuten omaa isääni ja lukisin kirjan, saisin todella karun kuvan miehenä olemisesta. Tamminen kuvaa kylläkin todella hienosti kirjassaan miehuutta, mutta jättää oikeastaan kaiken positiivisen sanomatta.
Teoksen kuvaamassa miesten maailmassa miehet ovat tunteettomia, pelkäävät muita miehiä ja heidän mielipiteitään, kangistutaan kaavoihin ja halutaan olla sankareita. Tamminen vähättelee paljon miehen asemaa yhteiskunnassa. Tamminen sanookin tuntevansa olonsa miesten maailmassa kokoajan riittämättömäksi ja olevansa toisen miehien alapuolella. Hän pitää omaa enoansa miehuuden esimerkkinä ja ihannoi häntä suuresti. Kun Tamminen itse lukee lännentarinoita hän kokee oman enonsa olevan kuin mies suoraan niistä tarinoista.
Tamminen kuvaa novelleissaan itseään useaan otteeseen todella ujoksi mieheksi. Monissa hänen oman elämänsä tilanteissa se koituu hänen "kohtalokseen" ja tekee hänen elämästään hyvin hankalaa. Tamminen muunmuassa jättää menemättä joihinkin kirjailijoiden tapaamisiin, koska pelkää tulevansa torjutuksi ja, että häntä ei kunnioiteta. Tamminen on torjuttu ja tuomittu niin monta kertaa, että uskon sen vaikuttavan hänen ujouteensa ja itsetuntoonsa todella pahasti. Riittämättömyyden pelossa hän lopettaa elämästä täysillä, vaikka hänellä ei muuten siihen olisi mitään esteitä.
Tammisen ujous vaikuttaa myös hänen ratkaisuihinsa paljon, hänet kutsutaan tapaamaan jotakin merkittäviä henkilöitä hän haluaisi mennä, mutta jättää kuitenkin menemättä ujoutensa takia.
Kirjaa lukiessani Tammisen ujous ärsytti minua niin, että olisi tehnyt mieli mennä sanomaan hänelle, lakkaa kainostelemasta ja aloita elämään täysillä. Samaanaikaan Tammisen ujous myös kiinnostaa minua ja ihailen kuinka hän pystyy puhumaan ujoudestaan niin avoimesti.
Petri Tammisen kirja antaa lukijalleen hyvin karun kuvan miehen elämästä. Vaikka Tamminen puhuukin kirjassaan itsestään itse en ainakaan miettinyt Tammista kirjailijana itsenään vaan minä tahansa kirjan päähenkilönä. Kirjan kuvaama miehuus saa minut ämmilleni ja toivomaan, että miehenä oleminen ei oikeasti olisi niin karua kuin Tamminen kirjoittaa. Mutta jos miehuus todella on sellaista kuin Tamminen sen sanoo olevan arvostan kyllä miehiä aivan eritavalla tämän kirjan luettuani.
sunnuntai 22. syyskuuta 2013
maanantai 25. maaliskuuta 2013
RIEMURAHAT
Ohjaus: Iiris Rannio
Suomennos: Mikko Viherjuuri
Kävin katsomassa viime viikolla Ray Cooneyn farssin Riemu rahat
Farssi on vauhdikas komedia, jossa on nopea, toiminnallinen juoni. Juonta hallitsee väärinkäsitykset, salaisuudet ja mielipuoliset tilanteet, mutta farssi loppuu yleensä onnellisesti. Tarkoitus on saada yleisö nauramaa, vaikka aihe olisikin hieman vakavampi.
Minusta Riemurahat oli todella onnistunut farssi. Siinä oli nopea juoni, jossa oli aina välillä jopa vaikea pysyä perässä. Farssia on kehuttu tekijänsä, maailmankuulun farssimestarin parhaaksi. Sitä oli mukava katsella, toimintaa ja salaisuuksia oli valtavasti. Nauraa sai paljon.
Riemurahat farssin lavasteina toimi päähenkilöiden olohuone. Lavastus oli onnistunut ja se tuki hyvin farssin toiminnallista juonta. Lavasteiden keskellä oli sohva, vasemmalla puolella oli kaksi ovea, toinen keittiöön ja toinen ruokasaliin, takanta lähti portaat yläkertaan ja oikealla puolella oli ulko-ovi. Ihmisiä tuli ja meni ovista toiseen, mutta lavastus teki siitä mukavan kokonaisuuden eikä se häirinnyt katsojaa.
Henry Perkinsillä on tänään syntymäpäivät. Hänen vaimonsa valmistelee kotona illallista syntymäpäivien kunniaksi, ystäviä on tulossa kylään. Töistä kotiin tullessaan, hänen salkkunsa vaihtuu vahingossa jonkun gangsterin kanssa. Salkussa on puolitoista miljoonaa puntaa. Henry haluaa pakata tavaransa ja lähteä vaimonsa kanssa lomamatkalle, mahdollisimman kauas ja nopeasti. Mutta ennenkuin saadaan edes tavarat pakattua poliisi, ystäväpariskunta, etsivä ja taksikuski on jo ovella.
Riemurahat farssissa näytteli teatterin omat näyttelijät.
Minusta Riemurahat farssi oli loistava näytelmä ja sitä katseli ilolla. Juoni oli vauhdikas joten kyllästymisestä ei ollut vaaraa. Suosittelen sen katsomista muillekin.
" Nyt saa vapaasti nauraa"
Suomennos: Mikko Viherjuuri
Kävin katsomassa viime viikolla Ray Cooneyn farssin Riemu rahat
Farssi on vauhdikas komedia, jossa on nopea, toiminnallinen juoni. Juonta hallitsee väärinkäsitykset, salaisuudet ja mielipuoliset tilanteet, mutta farssi loppuu yleensä onnellisesti. Tarkoitus on saada yleisö nauramaa, vaikka aihe olisikin hieman vakavampi.
Minusta Riemurahat oli todella onnistunut farssi. Siinä oli nopea juoni, jossa oli aina välillä jopa vaikea pysyä perässä. Farssia on kehuttu tekijänsä, maailmankuulun farssimestarin parhaaksi. Sitä oli mukava katsella, toimintaa ja salaisuuksia oli valtavasti. Nauraa sai paljon.
Riemurahat farssin lavasteina toimi päähenkilöiden olohuone. Lavastus oli onnistunut ja se tuki hyvin farssin toiminnallista juonta. Lavasteiden keskellä oli sohva, vasemmalla puolella oli kaksi ovea, toinen keittiöön ja toinen ruokasaliin, takanta lähti portaat yläkertaan ja oikealla puolella oli ulko-ovi. Ihmisiä tuli ja meni ovista toiseen, mutta lavastus teki siitä mukavan kokonaisuuden eikä se häirinnyt katsojaa.
Henry Perkinsillä on tänään syntymäpäivät. Hänen vaimonsa valmistelee kotona illallista syntymäpäivien kunniaksi, ystäviä on tulossa kylään. Töistä kotiin tullessaan, hänen salkkunsa vaihtuu vahingossa jonkun gangsterin kanssa. Salkussa on puolitoista miljoonaa puntaa. Henry haluaa pakata tavaransa ja lähteä vaimonsa kanssa lomamatkalle, mahdollisimman kauas ja nopeasti. Mutta ennenkuin saadaan edes tavarat pakattua poliisi, ystäväpariskunta, etsivä ja taksikuski on jo ovella.
Riemurahat farssissa näytteli teatterin omat näyttelijät.
Minusta Riemurahat farssi oli loistava näytelmä ja sitä katseli ilolla. Juoni oli vauhdikas joten kyllästymisestä ei ollut vaaraa. Suosittelen sen katsomista muillekin.
" Nyt saa vapaasti nauraa"
torstai 22. marraskuuta 2012
Upea lukukokemus julkisuuden vaaroista
Kirja: Prime Time
Kirjailija: Liza Marklund
Ilmestymisvuosi: 2002
Kustantaja: Otava
Suomentaja: Outi Knuuttila
"Yhtäkkiä hän kuuli ääniä pääsisäänkäynnin suunnasta huoneen toiselta laidalta. Hän tuijotti lamaantuneena ovenkahvaa, seuraavan salaman välähtäessä hän näki miten ripa käännettiin alas ja ovi aukesi hitaasti. Hän haukkoi henkeään, loikkasi kolmella nopealla harppauksella keittiöön, tirkisteli oven takaa."
Prime Time on Liza Marklundin neljäs Annika Bengtzonista kertova rikosromaani. Kirja perustuu Marklundin jo aikaisemmin julkaistujen kirjojen Uutispommi ja Paratiisi väliseen aikaan päähenkilö Annikan elämässä. Kirjassaan Marklund kirjoittaa julkisuudesta, siitä mitä kaikkea sen taakse kätkeytyy ja mitä kaikkea julkisuuden takia joutuu tekemään.
Kirja alkaa kun Annika on miehensä ja lastensa kanssa lähdössä Juhannukseksi miehensä Thomasin vanhemmille. Matka ei kuitenkaan ehdi edes alkaa kun Annika saa töistä soiton, että näyttelijä Michelle Carlsson on murhattu, kesken "Kesälinna" ohjelman kuvauksia
Annika on ammatiltaan rikostoimittaja ja joutuu lähtemään kesken Juhannus suunnitelmien selvittämään murhaa. Thomas ei ajatuksesta innostu, Annikan ja Thomasin suhde rakoilee jo valmiiksi, eikä työkeikka ainakaan helpota sitä. Lähtiessään selvittämään murhaa Annika huomaa, että kaikkien kahdentoista
epäilyn joukossa on hänen hyvä ystävänsä ja toimittajakollegansa Anne Snapphane.
Myöskään Michelle Carlssonin julkisuuden takana ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista vaan hän on joutunut maksamaan kuuluisuudesta kovan hinnan.
Liza Marklund (syntynyt 1962) on ruotsalainen toimittaja ja kirjailija. Tukholmassa asuva kolmen lapsen äiti on ehtinyt kirjoittaa jo seitsämän dekkaria ja monta muuta romaania. Marklundin kirjoja on käännetty jo 30 eri kielelle ja niitä on myyty yli 17 miljoonaa kappaletta. Melkein kaikista Marklundin kirjoista on tehty elokuva.
"Prime Time on Marklundin tutkielma mediajulkisuudesta, siihen pyrkimisestä ja siitä kovasta hinnasta, jonka siitä saa maksaa." - Harri Aalto, Satakunnan Kansa
"Marklundin ystävät eivät Prime Timen parissa pety." - Heikki Tuomi-Nikula, Lapin Kansa
Prime Time on kriitikoidenkin silmissä hyvin pidetty kirja, vaikka se ei monen mielestä silti ole Marklundin parhaimmistoa. Minusta kirjassa oli sitä jotain, mitä rikosromaaneilta yleensä kaivataan, jännitystä, juonittelua, mutta myös kirjasta kuin kirjasta pitää löytyä myös jokin syvempi sanoma- julkisuus ei ole aina sitä miltä se päälle päin näyttää.
Kirjan juoni eteni sopivassa tahdissa, eikä ollut jaaritteleva. Kirjaa lukiessa nälkä lukea lisää vain kasvoi ja kirjan pois laitto oli vaikeaa. Annikan seikkailut saivat minut valtoihinsa.
Marklundin kirja Prime Time on kirja vailla vertaa ja se on valloittanut monen muunkin sydämen. Kirjasta tehty elokuva on myös menestynyt Ruotsissa oikein hyvin.
Kirja oli kympin arvoinen ja suosittelen kaikkia, jotka pitävät dekkareista lukemaan kirjan.
Kirjailija: Liza Marklund
Ilmestymisvuosi: 2002
Kustantaja: Otava
Suomentaja: Outi Knuuttila
"Yhtäkkiä hän kuuli ääniä pääsisäänkäynnin suunnasta huoneen toiselta laidalta. Hän tuijotti lamaantuneena ovenkahvaa, seuraavan salaman välähtäessä hän näki miten ripa käännettiin alas ja ovi aukesi hitaasti. Hän haukkoi henkeään, loikkasi kolmella nopealla harppauksella keittiöön, tirkisteli oven takaa."
Prime Time on Liza Marklundin neljäs Annika Bengtzonista kertova rikosromaani. Kirja perustuu Marklundin jo aikaisemmin julkaistujen kirjojen Uutispommi ja Paratiisi väliseen aikaan päähenkilö Annikan elämässä. Kirjassaan Marklund kirjoittaa julkisuudesta, siitä mitä kaikkea sen taakse kätkeytyy ja mitä kaikkea julkisuuden takia joutuu tekemään.
Kirja alkaa kun Annika on miehensä ja lastensa kanssa lähdössä Juhannukseksi miehensä Thomasin vanhemmille. Matka ei kuitenkaan ehdi edes alkaa kun Annika saa töistä soiton, että näyttelijä Michelle Carlsson on murhattu, kesken "Kesälinna" ohjelman kuvauksia
Annika on ammatiltaan rikostoimittaja ja joutuu lähtemään kesken Juhannus suunnitelmien selvittämään murhaa. Thomas ei ajatuksesta innostu, Annikan ja Thomasin suhde rakoilee jo valmiiksi, eikä työkeikka ainakaan helpota sitä. Lähtiessään selvittämään murhaa Annika huomaa, että kaikkien kahdentoista
epäilyn joukossa on hänen hyvä ystävänsä ja toimittajakollegansa Anne Snapphane.
Myöskään Michelle Carlssonin julkisuuden takana ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista vaan hän on joutunut maksamaan kuuluisuudesta kovan hinnan.
Liza Marklund (syntynyt 1962) on ruotsalainen toimittaja ja kirjailija. Tukholmassa asuva kolmen lapsen äiti on ehtinyt kirjoittaa jo seitsämän dekkaria ja monta muuta romaania. Marklundin kirjoja on käännetty jo 30 eri kielelle ja niitä on myyty yli 17 miljoonaa kappaletta. Melkein kaikista Marklundin kirjoista on tehty elokuva.
"Prime Time on Marklundin tutkielma mediajulkisuudesta, siihen pyrkimisestä ja siitä kovasta hinnasta, jonka siitä saa maksaa." - Harri Aalto, Satakunnan Kansa
"Marklundin ystävät eivät Prime Timen parissa pety." - Heikki Tuomi-Nikula, Lapin Kansa
Prime Time on kriitikoidenkin silmissä hyvin pidetty kirja, vaikka se ei monen mielestä silti ole Marklundin parhaimmistoa. Minusta kirjassa oli sitä jotain, mitä rikosromaaneilta yleensä kaivataan, jännitystä, juonittelua, mutta myös kirjasta kuin kirjasta pitää löytyä myös jokin syvempi sanoma- julkisuus ei ole aina sitä miltä se päälle päin näyttää.
Kirjan juoni eteni sopivassa tahdissa, eikä ollut jaaritteleva. Kirjaa lukiessa nälkä lukea lisää vain kasvoi ja kirjan pois laitto oli vaikeaa. Annikan seikkailut saivat minut valtoihinsa.
Marklundin kirja Prime Time on kirja vailla vertaa ja se on valloittanut monen muunkin sydämen. Kirjasta tehty elokuva on myös menestynyt Ruotsissa oikein hyvin.
Kirja oli kympin arvoinen ja suosittelen kaikkia, jotka pitävät dekkareista lukemaan kirjan.
perjantai 26. lokakuuta 2012
Ongelmana mielikuvitus
Tänään ja juuri nyt, huomasin että minulla on ongelma. Ongelma liittyi tämän tekstin kirjoittamiseen.
Meidän täytyi kirjoittaa teksti, joka etenee ongelmanratkaisujärjestyksen mukaisesti, mutta en keksinyt aihetta. Tajusin, että siinä minulla oli ongelma! Ongelma oli, että en keksinyt aihetta.
Ongelman syy on mielikuvituksen puute. Monella nyky nuorella on mielikuvituksen puutetta. Äidinkielen tekstin kirjoittamisen aloittamiseen menee jopa monta tuntia, koska ei keksi aihetta mistä kirjoittaa. Pienellä lapsella on mielikuvitusta paljon, mutta minne se häviää vanhempana.
Mielikuvituksen puutteen seurauksena äidinkielen tekstiä kirjoittaessa on, että tekstin kirjoittamiseen menee liikaa aikaa, teksti takkuilee tai teksti jää kokonaan kirjoittamatta. Miksi asiat täytyy ajatella niin vaikeasti?
Ongelmaan on selvä ratkaisu! Asiaa tai tekstin kirjoittamista ei pidä ajatella vaikeasti. Tekstin kirjoittaminen ei ole vakava asia. Mieti asiaa tai aihetta monista eri näkökulmista tai jos tekstin aihe on vapaa niin kirjoita sinulle tärkeästä asiasta, mitä vihaat, kerro mielipide tai tee elämänkerta. Kaikki on mahdollista kun aihe on vapaa.
Käytä mielikuvitusta kun kirjoitat tekstiä. Alä takerru pikku asioihin tai jumitu tuijottamaan näyttöä. Ole luova ja anna ajatuksella valta. Ja kirjoita!
Meidän täytyi kirjoittaa teksti, joka etenee ongelmanratkaisujärjestyksen mukaisesti, mutta en keksinyt aihetta. Tajusin, että siinä minulla oli ongelma! Ongelma oli, että en keksinyt aihetta.
Ongelman syy on mielikuvituksen puute. Monella nyky nuorella on mielikuvituksen puutetta. Äidinkielen tekstin kirjoittamisen aloittamiseen menee jopa monta tuntia, koska ei keksi aihetta mistä kirjoittaa. Pienellä lapsella on mielikuvitusta paljon, mutta minne se häviää vanhempana.
Mielikuvituksen puutteen seurauksena äidinkielen tekstiä kirjoittaessa on, että tekstin kirjoittamiseen menee liikaa aikaa, teksti takkuilee tai teksti jää kokonaan kirjoittamatta. Miksi asiat täytyy ajatella niin vaikeasti?
Ongelmaan on selvä ratkaisu! Asiaa tai tekstin kirjoittamista ei pidä ajatella vaikeasti. Tekstin kirjoittaminen ei ole vakava asia. Mieti asiaa tai aihetta monista eri näkökulmista tai jos tekstin aihe on vapaa niin kirjoita sinulle tärkeästä asiasta, mitä vihaat, kerro mielipide tai tee elämänkerta. Kaikki on mahdollista kun aihe on vapaa.
Käytä mielikuvitusta kun kirjoitat tekstiä. Alä takerru pikku asioihin tai jumitu tuijottamaan näyttöä. Ole luova ja anna ajatuksella valta. Ja kirjoita!
Päivä prinsessana
Viime yönä näin unta, että olin prinsessa.
Heräsin linnunlauluun ja nousin istumaan isossa sängyssäni. Haukottelin ja venyttelin, koirani hyppäsi viereeni ja painautui kylkeeni. Hyppäsin ylös sängystä ja kävelin vaatehuoneen ovelle. Avasin suuret kaksois ovet ja kävelin sisälle, laiton valot päälle ja rupesin ihmettelemään, että mitä laittaisin päälle. Valitsin päälleni mukavan trikoo mekon ja ballerinat. Kävelin alakertaan aamupalalle. Tarjolla oli mehua, kahvia, leipää, croisantteja , keksejä, jugurttia, erilaisia muroja ja hedelmiä. Iltapäivä sujui kiireisissä tunnelmissa, koska illalla olisi isot juhlat. Palvelijoita hyöri joka puolella tehtiin ruokaa, koristeltiin juhlasalia ja siivottiin. Minun ympärilläni suorastaan kuhisi ihmisiä, kaikki halusivat tietää mitä mieltä minä olen mistäkin. Monta tuntia myöhemmin olin saanut itseni valmiiksi juhliin. Minulla oli päällä pitkä sininen mekko ja korkokengät, joilla en osannut kävellä. Ilta oli ihana ihmisiä, tanssia, musiikkia ja hyvää ruokaa. Käperryin väsyneenä sänkyyni ja nukahdin samantien, prinsessana olo on rankkaa.
Heräsin.
Heräsin linnunlauluun ja nousin istumaan isossa sängyssäni. Haukottelin ja venyttelin, koirani hyppäsi viereeni ja painautui kylkeeni. Hyppäsin ylös sängystä ja kävelin vaatehuoneen ovelle. Avasin suuret kaksois ovet ja kävelin sisälle, laiton valot päälle ja rupesin ihmettelemään, että mitä laittaisin päälle. Valitsin päälleni mukavan trikoo mekon ja ballerinat. Kävelin alakertaan aamupalalle. Tarjolla oli mehua, kahvia, leipää, croisantteja , keksejä, jugurttia, erilaisia muroja ja hedelmiä. Iltapäivä sujui kiireisissä tunnelmissa, koska illalla olisi isot juhlat. Palvelijoita hyöri joka puolella tehtiin ruokaa, koristeltiin juhlasalia ja siivottiin. Minun ympärilläni suorastaan kuhisi ihmisiä, kaikki halusivat tietää mitä mieltä minä olen mistäkin. Monta tuntia myöhemmin olin saanut itseni valmiiksi juhliin. Minulla oli päällä pitkä sininen mekko ja korkokengät, joilla en osannut kävellä. Ilta oli ihana ihmisiä, tanssia, musiikkia ja hyvää ruokaa. Käperryin väsyneenä sänkyyni ja nukahdin samantien, prinsessana olo on rankkaa.
Heräsin.
tiistai 28. elokuuta 2012
Minä ja Media
Televisio, radio, internet, kirjat, aikakausilehdet, sanomalehdet... Minä käytän mediaa paljon.
Televisio: Sitä käytän eniten kaikista medioista. Katson tv:tä n. 1-3 tuntia päivässä, joskus sade viikonloppuisin vielä enemmän. Minusta katson televisiota liikaa kun tiedän, että en katso sieltä mitään kovin fiksua. Esim. Kosto, Sinkkuelämää, Uusi päivä, elokuvia... ja paljon erilaisia ameriikkalaisia ns. "hömppä" ohjelmia. Kaiken tämän lisäksi katson televisiosta myös uutisia ja kiinnostavia dokumentteja.
Radio: Meillä kotona on radio aina päällä, eli sitä tulee kuunneltua aika paljon. Joskus radio on päällä mutta en kuuntele sitä tai keskity siihen kuin sivu korvalla. Auto matkoilla kuuntelen myös radiota. Tärkeintä radion kuuntelussa on se, että sieltä tulee musiikkia. Meillä soi yleensä kotona Nova, Iskelmä tai joku muu yleensä en pääse vaikuttamaan mikä kanava soi.
Internet: Facebook, Iltalehti, erilaiset blogit... Käyn internetissä yleensä joka päivä monta kertaa. Facebook on yleisin paikka jossa käyn ja vietän siellä myos eniten aikaa. Facebook:issa tärkein juttu on se että, voi pitää yhteyttä kavereihin ja seurata niiden elämää. Erilaisilta uutis-sivustoita seuraan maailman menoja ja myönnän että tuleehan niitä juorujakin sieltä luettua.
Kirjat: Minä luen melko paljon, yleensä romaaneja, mutta luen myös erilaisia fantasia kirjoja. Viimeeksi luin Nälkäpeli -nimisen kirjasarjan joka, on myös maailmalla hyvin menestynyt, siitä on myös tehty elokuva. Romaaneja on kuitenkin viime aikoina tullut luettua enemmän. Esim. Ei kiitos, Ps. minä rakstan sinua.. ja paljon kirjoja jiden nimiä en edes juuri nyt muista.
Lehdet: Lehtiä luen myös päivittäin. Meille kotiin ei tule enää paperi sanomalehteä, vaan meille tulee näköislehti iPad:lle. Meille tulee kotiin postissa myös aikakausilehtiä mm. Me Naiset, Demi, Kodinkuva- lehti...
Käytän mediaa n. 2- 6 tuntia päivässä, riipppuen mitä muuta muuta tekemistä minulla on sinä päivänä.
Televisio: Sitä käytän eniten kaikista medioista. Katson tv:tä n. 1-3 tuntia päivässä, joskus sade viikonloppuisin vielä enemmän. Minusta katson televisiota liikaa kun tiedän, että en katso sieltä mitään kovin fiksua. Esim. Kosto, Sinkkuelämää, Uusi päivä, elokuvia... ja paljon erilaisia ameriikkalaisia ns. "hömppä" ohjelmia. Kaiken tämän lisäksi katson televisiosta myös uutisia ja kiinnostavia dokumentteja.
Radio: Meillä kotona on radio aina päällä, eli sitä tulee kuunneltua aika paljon. Joskus radio on päällä mutta en kuuntele sitä tai keskity siihen kuin sivu korvalla. Auto matkoilla kuuntelen myös radiota. Tärkeintä radion kuuntelussa on se, että sieltä tulee musiikkia. Meillä soi yleensä kotona Nova, Iskelmä tai joku muu yleensä en pääse vaikuttamaan mikä kanava soi.
Internet: Facebook, Iltalehti, erilaiset blogit... Käyn internetissä yleensä joka päivä monta kertaa. Facebook on yleisin paikka jossa käyn ja vietän siellä myos eniten aikaa. Facebook:issa tärkein juttu on se että, voi pitää yhteyttä kavereihin ja seurata niiden elämää. Erilaisilta uutis-sivustoita seuraan maailman menoja ja myönnän että tuleehan niitä juorujakin sieltä luettua.
Kirjat: Minä luen melko paljon, yleensä romaaneja, mutta luen myös erilaisia fantasia kirjoja. Viimeeksi luin Nälkäpeli -nimisen kirjasarjan joka, on myös maailmalla hyvin menestynyt, siitä on myös tehty elokuva. Romaaneja on kuitenkin viime aikoina tullut luettua enemmän. Esim. Ei kiitos, Ps. minä rakstan sinua.. ja paljon kirjoja jiden nimiä en edes juuri nyt muista.
Lehdet: Lehtiä luen myös päivittäin. Meille kotiin ei tule enää paperi sanomalehteä, vaan meille tulee näköislehti iPad:lle. Meille tulee kotiin postissa myös aikakausilehtiä mm. Me Naiset, Demi, Kodinkuva- lehti...
Käytän mediaa n. 2- 6 tuntia päivässä, riipppuen mitä muuta muuta tekemistä minulla on sinä päivänä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)