B. Miehelle riittämättömyyskään ei riitä

Luin Petri Tammisen kirjan, Muita hyviä ominaisuuksia (2010), joka sisältää kaksikymmentäkolme Tammisen novellia omasta elämästään ja pohdinnoistaan. Novellien aiheet käsittelet suurimmaksi osaksi miehenä olemista ja sen jatkuvaa piinaa. Kirjan takakannen teksti alkaakin sanoin, "Isänä en riitä, poikana en riitä, en lentopalloilijana enkä remottimiehenä, en ruuanlaittajana, en kirjallisuuden tuntijana." Tamminen kirjoittaakin rohkeasti monista aiheista niin ujoudesta kirjallisuuteen ja supersankareihin.

Teoksessa Tamminen kuvaa miehen maailman julmaksi ja kovaksi paikaksi. "Sillä miehen elämä on nimenomaan erillään pitämistä, karkeuden salaamista, oman olemuksen piilottamista ja siinä epäonnistumista", Tamminen sanoo kirjassaan. Miehenä oleminen ei ole hänen mielestään helppoa vaan olo on koko ajan riittämätön. Kirjassa hän kuvaa esimerkiksi monessa novellissa eri näkökulmien kannalta kuinka vaikeaa on olla kirjailija nyky maailmassa. Hän kertookin monta tapausta, kun hän luulee keksineensä hyvän romaanin aiheen ja seuraavalla viikolla kauppoihin ilmestyy juuri samasta aiheesta kertova kirja. Silloin plagioinnin uhka on niin suuri, että romaani jää kirjoittamatta ja miettiminen on aloitettava alusta.

Jos omassa elämässäni ei olisi läheisiä miehiä lainkaan kuten omaa isääni ja lukisin kirjan, saisin todella karun kuvan miehenä olemisesta. Tamminen kuvaa kylläkin todella hienosti kirjassaan miehuutta, mutta jättää oikeastaan kaiken positiivisen sanomatta.
Teoksen kuvaamassa miesten maailmassa miehet ovat tunteettomia, pelkäävät muita miehiä ja heidän mielipiteitään, kangistutaan kaavoihin ja halutaan olla sankareita. Tamminen vähättelee paljon miehen asemaa yhteiskunnassa. Tamminen sanookin tuntevansa olonsa miesten maailmassa kokoajan riittämättömäksi ja olevansa toisen miehien alapuolella. Hän pitää omaa enoansa miehuuden esimerkkinä ja ihannoi häntä suuresti. Kun Tamminen itse lukee lännentarinoita hän kokee oman enonsa olevan kuin mies suoraan niistä tarinoista.

Tamminen kuvaa novelleissaan itseään useaan otteeseen todella ujoksi mieheksi. Monissa hänen oman elämänsä tilanteissa se koituu hänen "kohtalokseen" ja tekee hänen elämästään hyvin hankalaa. Tamminen muunmuassa jättää menemättä joihinkin kirjailijoiden tapaamisiin, koska pelkää tulevansa torjutuksi ja, että häntä ei kunnioiteta. Tamminen on torjuttu ja tuomittu niin monta kertaa, että uskon sen vaikuttavan hänen ujouteensa ja itsetuntoonsa todella pahasti. Riittämättömyyden pelossa hän lopettaa elämästä täysillä, vaikka hänellä ei muuten siihen olisi mitään esteitä.

Tammisen ujous vaikuttaa myös hänen ratkaisuihinsa paljon, hänet kutsutaan tapaamaan jotakin merkittäviä henkilöitä hän haluaisi mennä, mutta jättää kuitenkin menemättä ujoutensa takia.
Kirjaa lukiessani Tammisen ujous ärsytti minua niin, että olisi tehnyt mieli mennä sanomaan hänelle, lakkaa kainostelemasta ja aloita elämään täysillä. Samaanaikaan Tammisen ujous myös kiinnostaa minua ja ihailen kuinka hän pystyy puhumaan ujoudestaan niin avoimesti.

Petri Tammisen kirja antaa lukijalleen hyvin karun kuvan miehen elämästä. Vaikka Tamminen puhuukin kirjassaan itsestään itse en ainakaan miettinyt Tammista kirjailijana itsenään vaan minä tahansa kirjan päähenkilönä. Kirjan kuvaama miehuus saa minut ämmilleni ja toivomaan, että miehenä oleminen ei oikeasti olisi niin karua kuin Tamminen kirjoittaa. Mutta jos miehuus todella on sellaista kuin Tamminen sen sanoo olevan arvostan kyllä miehiä aivan eritavalla tämän kirjan luettuani.

RIEMURAHAT

Ohjaus: Iiris Rannio
Suomennos: Mikko Viherjuuri

Kävin katsomassa viime viikolla Ray Cooneyn farssin Riemu rahat

Farssi on vauhdikas komedia, jossa on nopea, toiminnallinen juoni. Juonta hallitsee väärinkäsitykset, salaisuudet ja mielipuoliset tilanteet, mutta farssi loppuu yleensä onnellisesti. Tarkoitus on saada yleisö nauramaa, vaikka aihe olisikin hieman vakavampi.

Minusta Riemurahat oli todella onnistunut farssi. Siinä oli nopea juoni, jossa oli aina välillä jopa vaikea pysyä perässä. Farssia on kehuttu tekijänsä, maailmankuulun farssimestarin parhaaksi. Sitä oli mukava katsella, toimintaa ja salaisuuksia oli valtavasti. Nauraa sai paljon.

Riemurahat farssin lavasteina toimi päähenkilöiden olohuone. Lavastus oli onnistunut ja se tuki hyvin farssin toiminnallista juonta. Lavasteiden keskellä oli sohva, vasemmalla puolella oli kaksi ovea, toinen keittiöön ja toinen ruokasaliin, takanta lähti portaat yläkertaan ja oikealla puolella oli ulko-ovi. Ihmisiä tuli ja meni ovista toiseen, mutta lavastus teki siitä mukavan kokonaisuuden eikä se häirinnyt katsojaa.

Henry Perkinsillä on tänään syntymäpäivät. Hänen vaimonsa valmistelee kotona illallista syntymäpäivien kunniaksi, ystäviä on tulossa kylään. Töistä kotiin tullessaan, hänen salkkunsa vaihtuu vahingossa jonkun gangsterin kanssa. Salkussa on puolitoista miljoonaa puntaa. Henry haluaa pakata tavaransa ja lähteä vaimonsa kanssa lomamatkalle, mahdollisimman kauas ja nopeasti. Mutta ennenkuin saadaan edes tavarat pakattua poliisi, ystäväpariskunta, etsivä ja taksikuski on jo ovella.

Riemurahat farssissa näytteli teatterin omat näyttelijät.

Minusta Riemurahat farssi oli loistava näytelmä ja sitä katseli ilolla. Juoni oli vauhdikas joten kyllästymisestä ei ollut vaaraa. Suosittelen sen katsomista muillekin.

" Nyt saa vapaasti nauraa"